Lähde: http://plus.edilex.fi/kela/fi/lainsaadanto/19990731?toc=1
Perusoikeudet
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.
Ks. 12 § 1 mom., 19 § 3 mom., YhdenvertaisuusL 21/2004, TyösopimusL55/2001 2 luku 2 §, L naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986, LastensuojeluL 417/2007 5 §, L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, RikosL 39/1889 11 luku 11 § ja 47 luku 3 § sekä HallintoL 434/2003 2 luku 6 §. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 14 art. ja 12. lisäpöytäkirja ( SopS 8-9/2005), KP-sopimus SopS 7–8/1976 26 art. ja TSS-sopimus SopS 6/1976 2 art.
7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.
Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.
Ks. 9 luku, RikosL 39/1889 ja VankeusL 767/2005. Ks. myös UlkomaalaisL301/2004 88, 89 ja 147 §. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 2, 3 ja 5 art. ja 13. lisäpöytäkirja ( SopS 6–7/2005) sekä KP-sopimus SopS 7–8/1976 6, 7 ja 9 art.
8 §
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.
Ks. RikosL 39/1889 3 luku 1 §, Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 7 art. ja KP-sopimus SopS 7–8/1976 15 art.
9 §
Liikkumisvapaus
Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.
Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu. (24.8.2007/802)
Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Ks. esim. PassiL 671/2006, AsevelvollisuusL 1438/2007, SiviilipalvelusL 1446/2007, L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 456/1970, L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 1286/2003, L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä 1383/2007 sekä A huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa varten tapahtuvasta luovuttamisesta 822/1970. Ks. myös UlkomaalaisL 301/2004, Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 3 art., 4. lisäpöytäkirja 2–4 art. ja 7. lisäpöytäkirja 1 art., KP-sopimus SopS 7–8/1976 7, 12 ja 13 art. sekä Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus SopS 77/1968 33 art.
10 §
Yksityiselämän suoja
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
Ks. Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18-19/1990 8 art. ja KP-sopimus SopS 7–8/1976 17 art. Vrt. 7 § 1 mom. Ks. myös RikosL 39/1889 24 ja 38 luku, HenkilötietoL 523/1999, Sähköisen viestinnän tietosuojaL 516/2004, L yksityisyyden suojasta työelämässä 759/2004, L poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta 841/2006 6 luku, L turvatarkastuksista tuomioistuimissa 1121/1999ja L oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 370/2007.
11 §
Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Ks. UskonnonvapausL 453/2003 sekä RikosL 39/1889 17 luku 10 ja 11 §. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 9 art. ja KP-sopimus SopS 7–8/1976 18 ja 27 art.
12 §
Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Ks. L sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 460/2003, KuvaohjelmaL710/2011, L viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999 ja HallintoL434/2003 24 §. Ks. sananvapausrikoksista esim. RikosL 39/1889 11 luku 10 § ja 10 a §, 12 luku 2 §, 17 luku 1 §, 10 §, 17–18 b §, 20 § ja 21 §, 24 luku 8–10 §, 25 luku 7 § sekä 30 luku 1 ja 1 a §. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 10 art. ja KP-sopimus SopS 7–8/1976 19 art.
13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Ks. KokoontumisL 530/1999, JärjestysL 612/2003, TyösopimusL55/2001 13 luku 1 ja 2 § ja YhdistysL 503/1989. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 11 art., KP-sopimus SopS 7–8/1976 21 ja 22 art. sekä TSS-sopimus SopS 6/1976 8 art.
14 §
Vaali- ja osallistumisoikeudet
Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä. Vaalikelpoisuudesta valtiollisissa vaaleissa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tässä perustuslaissa.
Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa asuvalla muulla Euroopan unionin kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa sen mukaan kuin lailla säädetään.(4.11.2011/1112)
Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Oikeudesta muutoin osallistua kuntien hallintoon säädetään lailla.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Ks. vaalikelpoisuudesta 27 §. Ks. myös 53 § sekä VaaliL 714/1998 ja KuntaL365/1995 4 luku. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 1. lisäpöytäkirja 3 art. ja KP-sopimus SopS 7–8/1976 25 art.
15 §
Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu.
Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.
Ks. esim. L kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 603/1977, L omaisuuden lunastuksesta puolustustarkoituksiin 1301/1996 ja MaantieL503/2005 5 luku. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 1. lisäpöytäkirja 1 art. ja Euroopan unionin perusoikeuskirja 17 art.
16 §
Sivistykselliset oikeudet
Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.
Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.
Ks. PerusopetusL 628/1998 7 luku. Ks. myös 123 §, YliopistoL 558/2009 3 ja 6 §, OpintotukiL 65/1994 ja L vapaasta sivistystyöstä 632/1998. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 1. lisäpöytäkirja 2 art., TSS-sopimus SopS 6/1976 13–15 art. sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja 14 art.
17 §
Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.
Ks. KieliL 423/2003, Saamen kieliL 1086/2003, L vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 133/2010, Oikeudenkäymiskaari 4/1734 4 luku 1 §, HallintoL434/2003 9 ja 26 § sekä L julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta424/2003 ja VNa oikeusministeriön hallinnonalan eräiltä virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta 1126/2003.
18 §
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.
Ks. L elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 122/1919, TyösopimusL 55/2001 7–9 luku, L julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 916/2012 ja TyöttömyysturvaL1290/2002 1 luku 1 §. Ks. myös TSS-sopimus SopS 6/1976 6–8 art., Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 80/2002 1 ja 18 art. sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja 15 ja 16 art. Vrt. UlkomaalaisL 301/2004 5 ja 10 luku ja L nuorista työntekijöistä 998/1993.
19 §
Oikeus sosiaaliturvaan
Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Ks. esim. L toimeentulotuesta 1412/1997, SosiaalihuoltoL 710/1982, L sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, L potilaan asemasta ja oikeuksista785/1992, TerveydenhuoltoL 1326/2010, KansanterveysL 66/1972, KansaneläkeL568/2007, LastensuojeluL 417/2007, ElatustukiL 580/2008 ja L asunto-olojen kehittämisestä 919/1985. Ks. myös TSS-sopimus SopS 6/1976 9–12 art. ja Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 80/2002 7, 8, 11–17 ja 19 art.
20 §
Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Ks. esim. YmpäristönsuojeluL 86/2000, LuonnonsuojeluL 1096/1996, L ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 468/1994 1 ja 2 luku sekä HallintoL434/2003 41 §.
21 §
Oikeusturva
Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Ks. L oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 362/2009, Oikeudenkäymiskaari 4/1734 24 luku 4 §, L oikeudenkäynnistä rikosasioissa689/1997 11 luku 4 §, HallintoL 434/2003 ja L viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 6 ja 13 art. ja 7. lisäpöytäkirja 2-4 art. sekä KP-sopimus SopS 7–8/1976 2 art. 3 k., 9 art. ja 14 art.
22 §
Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
23 § (4.11.2011/1112)
Perusoikeudet poikkeusoloissa
Perusoikeuksista voidaan säätää lailla tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Lailla on kuitenkin säädettävä tilapäisten poikkeusten perusteet.
Tilapäisiä poikkeuksia koskevat valtioneuvoston asetukset on saatettava viipymättä eduskunnan käsiteltäviksi. Eduskunta voi päättää asetusten voimassaolosta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.